Taalla kahvin viljelyn luvatussa maassa, paasin tutustumaan paikallisen kahvintuottajan paahtimoon ja sain tietysti maistaa kahvia. Kyseessa oli Costa Rican paras kavintuotantoalue. Paras kahvi kasvaa 1000-2000 metrissa. Tie joka vie kyseiselle alueelle, kulkee korkeimmilla kohdin 3400 metrissa. Nakymat olivat siis melko huimat.

Ei mita tahansa Euroshopperia, vaan aitoa Costa Ricaa
Matkaa tehdessamme pysahdyimme aamiaiselle pieneen ravintolaan vuoren rinteella. Aamukahvin sijaan maistoin Aguadulce'a, joka tarkoittaa suomeksi makeaa vetta. Itse asiassa suomennos osuu naulan kantaa, silla kyseessa oli pelkastaan tummalla sokerilla makeutettu vesi. Alun perin juoma oli tarkoitettu raskaan fyysisen tyon tekijoille energiapommiksi. Sittemmin sita on alettu jouda myos aamukahvin sijasta. Vaan puolikuppia olisi ollut enemmankin kuin tarpeeksi.
Samalla matkalla paasin myos tutustumaan terminaalivaiheessa olevien lasten hoitokotiin ja klinikkaan, koska olin mukana hoitokodin tyontekijoiden matkassa. Useimmiten syyna on syopa, mutta ei kaikissa tapauksissa. Hoitokoteja on useita ja potilaita kyseisella saatiolla maanlaajuisesti jotakuinkin 140.