Olen tassa valissa ehtinyt lentaa Kanadaan asti. Aloitin kierroksen Torontosta, kaupungista jossa kaverini Eikka asuu. Muutama paiva kului mukavasti ja vierahti nopeasti hanen kanssaan kaupunkia kierrellessa.
CN Tower, joka ainakin toistaiseksi on maailman korkein rakennus oli aivan kulman takana. Suuntasin maailman huipulle heti ensimmaisena paivana. Seuraavaksi tein paivareissun Niagaralle. Aikojen saatossa eroosio on siirtanyt putouskohtaa n. 11 kilometria taaksepain. Koska voimalaitokset hidastavat vedenkulkua nykyaan, siirtyma on hyvinkin pieni vuositasolla. Vesimaara joka syoksyy alas joka minutti on n. 168 000 kuutiometria.
Niagaralla kaydessani tutustuin myos paikalliseen viinitilaan ja tietysti maistoin tilan tuotteita. Kanadassa tuotetaan paljon jalkiruokaviinina tunnettua Ice Wine'a. Rypaleen taytyy jaatya -8 asteessa 48 tuntia ennen poimintaa. Ice Wine oli karamellin makeaa. Punaviinit olivat mielestani melko tanniinisia ja valkoviinit puolestaan makeahkoja. Oli ihan mukavaa vaihtelua juoda paikallisia viineja, koska niita ei myyda kovinkaan paljon maan rajojen ulkopuolella. Kanadalaiset povaavat itsestaan seuraavaa suurta viinintuottajaa. Jaa nahtavaksi mihin potentiaali riittaa.
Eilen saavuin Montreal'iin. Matkustin tanne kello viiden pikajunalla. Matkanteko kesti nelisen tuntia. Istuin oli mukava ja jalkatilaa riitti. Matkaa tehdessani lueskelin lehtea, joka oli laitettu penkin taskuun. Eraalla sivulla sanottiin, etta lentaminen on siirtymista paikasta toiseen ja junalla matkustaminen oikeaa matkustamista. Tama kuvastaa mielestani hyvin junalla liikkumisen hyvia puolia. Etenkin kun juna puuskuttaa halki vuoriston tai karun eramaan. Talla matkalla nain lahinna metsa- ja suomaisemaa, joka sekin on miellyttavaa katsottavaa.
Eikka ja Ma
Niagaran putoukset
Maailman huipulla maatesssa on mukava olla
CN Tower
